Johanna Rusanen-Kartano viettää perhejoulua kaikilla aisteilla

28.11.2016, klo 10:03

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano on Kuopion keskustan kasvatti, jolle vanhat talot ja rännikadut olivat loputon salaisuuksien viidakko.

Maailman oopperalavoja kiertävää laulajaa ilahduttaa, että kuopiolaisia tuli sankoin joukoin kuulemaan kolmen Rusasen kirkkomusiikkikonserttia elokuussa. Erityisesti lämmitti yleisöpalaute maakuntalehden sivuilla: ”Entisaikojen tunnelma kosketti”.

Hänellä oli mahtava mielikuvituksen lahja – ja onnekseen useita viisaita aikuisia ympärillään. Luovuuteen kannustava kasvuympäristö tarjosi innokkaalle oppijalle upeat edellytykset edetä esiintyvänä taiteilijana.

Tuomiokirkko on ollut Johannalle tärkeä paikka, myös ammatillisesti.

– Isä teki elämäntyönsä kirkon kanttorina, ja lauloin joulun perhekirkossa jo viiden, kuuden vuoden iässä. Sitten pääsin isän kuoroon laulamaan ja sain soittaa huiluakin, Johanna kertoo.

Monet kuopiolaiset ovat tulleet kertomaan hänelle muistojaan Kuopion perhejoulukirkosta, jota voi pitää koko maan mitassa ainutlaatuisena. Johanna oli sisaruksineen kuvaelmassa ja sittemmin laulamassa baritoniveljensä Villen kanssa. Traditio jatkui vielä heidän lastensa ollessa vuorostaan kuvaelmassa.

– Sain arvokasta esiintymiskokemusta. Pääsin laulunopiskelijasta lähtien suuriin kirkkomusiikkiteoksiin ja kokeilemaan siipiäni aina vain vaikeammissa teoksissa, Johanna jatkaa.

Teatterin taian vallassa

Vaikka Johanna teini-iässä koki vahvasti Dingot ja Michael Jacksonit, ooppera oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen jo varhain. Seitsemänvuotias Johanna vaikuttui kertaheitolla päästyään teatterin upottavalle valtaistuimelle näkemään kullanvärisen poimutetun esiripun ja näyttämöllä Verdin Nabuccon nimiroolia laulavan isänsä. Teatterin taika kolahti kerralla moneen aistiin.

– Oli ihanaa, kun orkesteri ja Kari Ronimus patarumpuineen aloittivat. Kun isä sitten kaatui näyttämöllä, se oli valtava elämys. Tiesin etten mitään muuta haluakaan kuin kuolla näyttämöllä, hän muistaa.

Näytelmät alkoivat täyttää mielen. Johanna muistelee lämmöllä Asemakoulun ala-asteen opettajaansa Leena Valtosta. Vaikka tunnilla piti tehdä jotain ihan muuta, Johanna saikin tehdä koko luokan kanssa näytelmää, joka hänen päänsä sisältä vaati päästä esille.

– Siellä oli monta rohkeaa lasta. Marja Kivinen teki meistä luovan toiminnan kerhossa ryhmän, jolla käytiin lasten taidetapahtumissa eri puolilla maata ja voitettiinkin, hän kertoo.

Myöhemmin äidinkielenopettajat Sirkka-Liisa Rautavuoma ja Tuulikki Karhunen olivat hänelle tärkeitä, ja lukion rehtori Alpo Virtanenkin arvosti taiteita. Johanna kiittää myös pianonsoiton opettajaansa Markku Hyväristä, laulunopettajiaan Leila Kilpistä ja Seija Nylundia sekä huilunsoiton opettajaa Marjukka Huttusta avusta oman muusikkoutensa perustan rakentamisessa.

Musiikkia yli rajojen

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano käy usein vanhassa kotikaupungissaan Kuopiossa, josta kokee saaneensa paljon kannustusta.

Johanna Rusanen-Kartano käy Kuopiossa usein ja viihtyy kesäisin perheineen ja koirineen vanhempiensa mökillä Riistavedellä. Haastattelupäivän iltana häntä odottaa Musiikkikeskuksessa loppuunmyyty yhteiskonsertti Jorma Hynnisen, veljensä Villen sekä Helsingin Poliisisoittokunnan kanssa. Eikä seuraavaakaan Kuopion keikkaa joulukuussa tarvitse odottaa kauan.

Johannan elämään on aina kuulunut muutakin kuin klassista musiikkia. Tultuaan julkisuuteen laulukilpailuvoittojensa jälkeen 1995–96 hän tosin huomasi, että raja-aidat ylittävää cross-overia paheksuttiin musiikkipiireissä.

– Onneksi nykyään koetaan, että taiteilijan monipuolisuus voi tuoda uusia ystäviä eri musiikinlajeille. Tähdet, tähdet –ohjelma saattaa tuoda uusia ihmisiä oopperaankin, ohjelman oopperajakson vieraileva valmentaja ja tuomari huomauttaa.

Joulua kaikilla aisteilla

Johanna Rusanen-Kartano on saanut elää todeksi jo aika monta haavettaan, ja ”prinsessaleikki” roolista ja karaktääristä toiseen näyttämöllä jatkuu. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on laulajalle työntäyteinen kantaesityksineen ja vaativine roolitöineen. Silti hän on huomannut tärkeysjärjestysten muuttuneen lapsen syntymän myötä kahdeksan vuotta sitten.

– Tärkeintä ei ole enää minä ja mihin kerkiän, vaan että lapsesta tulisi tolkun immeinen. Siksi valitsimme maaseutuelämän vastapainoksi tässä hurjassa elämänmenossa, hän kertoo.

Kotona Siuntiossa on korkea olohuone, jonne oman kolmihenkisen perheen lisäksi kokoontuu isovanhempia ja sisaruksia perheineen. Iso joulukuusi koristellaan yhdessä koristeilla, jotka Johanna on itse valinnut.

– Nautin joulusta kaikilla aisteilla. Pidän kaikesta kauniista ja kimaltelevasta. En ole niinkään tonttujen harrastaja, mutta enkeleitä, kultaa ja tuoksuja pitää olla, ja paljon kynttilöitä, hän kuvailee.

Laulajan joulu alkaa jo aikaisin marraskuussa ja varsinaiseen jouluun mennessä vannoutunut jouluihminenkin alkaa väsyä. Johanna sanoo silti kaipaavansa joulukirkkoa, evankeliumia ja Enkeli taivaan laulamista.

– Tarvitsen sen, että saan elää tämän joulutunnelman ympäröimänä. Nautin joulun mausteisista mauista, glögistä, piparkakuista ja sinihomejuustosta.

Johanna haaveilee myös kokevansa joulun joskus etelän lämmössä.

– Aleksanteri saisi uida kyllikseen ja hiljainen joulumusiikki sekoittuisi aaltojen kohinaan. 

Teksti: Tiinu Wuolio
Kuvat: Hannu Miettinen